Olet kuullut tämän tarinan ennenkin. Tämä on kertomus siitä, kuinka taivas ja maa saivat alkunsa silloin kun ne luotiin.

        Ja samalla tämä kertomus vain sivuaa sitä. Tämä on kertomus myös monista muista asioista; rakkaudesta, vihasta, toivosta, taikuudesta, ritareista, kuninkaista, aluista, lopuista. Sekä tietenkin syntymästä ja kuolemasta, mutta ennen kaikkea elämistä niiden välillä. Nekin tarinat sinä olet jo kuullut tai lukenut. Ainakin suurimman osan niistä. Edes pienen osan. Ne ovat poikenneet totuudesta, ne ovat muuttuneet joka kertomalla - osa niistä on ihan suoraan keksittykin. Osia tarinoista on muutettu ihan vain muuttamisen ilosta. Sydän tunnistaa silti Tositarinan, vaikka mieli ei muistaisi. Sinä tiedät mistä tarinoista puhun, niistä jotka koskettivat sinua, jotka tuntuivat. Nimet ja paikat vaihtuvat, muuttuvat ja unohtuvat, mutta tarina pysyy. Mutta kuten jo arvaat - on tämä tarina erilainen kuin nuo muut. Toki osa siitäkin on muuttunut matkalla, osa tästä voi olla ihan keksittyäkin, mutta kovin paljoa se ei ole ehtinyt muuttua matkalla, ainakaan vielä, sillä tämä on vasta kolmas kerta kun tätä tarinaa kerrotaan. Osia tästä on kerrottu, mutta ei tärkeimpiä osia, ei kokonaisuutta. Ensimmäisen kerran tämä tarina kerrottiin minulle vuosia sitten toisessa maailmassa, kun tarina ei ollut vielä edes alkanut. Toisen kerran kuulin tämän tarinan silloin kun tarina oli jo päättynyt. Me kaikki kuulimme sen, ja ymmärsimme missä kohden olimme tehneet väärin ja saimme palata korjaamaan sen, ensimmäisen ja viimeisen kerran kummankaan maailman historiassa.

        Mahdollisia loppuja tälle tarinalle on seitsemän. Niitä on sivuutettu jo kolme. Neljäs oli se, joka oli koitua lopuksi. Sen piti olla viimeinen loppu, mutta se olikin ehkä vain uusi alku, kuten jokainen kunnon loppu tietenkin aina on. Kaikki nämä loput on ennustettu. En todellakaan halua kerskua kun sanon, että juuri minä ennustin ne silloin kun kuulin tarinan ensimmäistä kertaa kymmeniä tuhansia vuosia sitten, kun elin ensimmäistä elämääni toisessa maailmassa. Minä nimittäin samalla toin kirouksen myös muiden 55:n ylle. Tässä maailmassa en voi juuri muuta tehdä kuin kirjoittaa tarinoita muistiin. Samalla huolehdin siitä, että jos sinä olet yksi niistä 32:sta tämän maailman puolelle jätetystä, niin sinä luet tämän ja teet kaikkesi lähettääksesi energiaa toiselle puolelle taisteluihin. Jos osaat, niin vaella toiselle puolelle auttamaan ja kerro tämä tarina heille 23:lle, jotka taistelevat parasta aikaa siellä.

        Samalla tämä tarina on kesken, kuten jokainen kunnon tarina lähes aina on. Kun aloitan kertomaan tätä, olemme jossain neljännen ja viiden lopun välissä. Tämän maailman ajanlaskussa neljäs loppu koitti vuonna 2012. Siitä on kulunut jo jokunen vuosi. Tämän maailman ei koskaan pitänyt päättyä tuolloin, mutta jos toisen maailman loppua ei tuona samana ajankohtana olisi estetty, olisivat seuraukset täällä maailmassa olleet tuhoisat.

        Minä olin edellisessä, 52. jaossa tässä maailmassa, eli sieluni on syntynyt, elänyt ja kuollut täällä vuodesta 1450 lähtien. Kun alkuperäinen jako tehtiin, minä kuolin vuonna 2000. Synnyin Kotoon samana vuonna, sen aikaa 2200, vuotta ennen neljättä maailmanloppua. Minä en sitä voinut vuoden ikäisenä estää, eivätkä nekään siihen pystyneet, jotka olivat syntyneet sinne jo ennen jakoa, ja jaossa jääneet sinne. Ennustuksissa meitä sanottiin Suojelijoiksi. Mutta Tuomion jälkeen meidät armahdettiin ja pääsimme takaisin, saimme viimeisen mahdollisuuden, tai oikeastaan mahdollisuuksia oli kolme, mutta yhdelläkään niistä ei voinut epäonnistua.

        Jako tehtiin siis uudelleen. Ensimmäisen ja viimeisen kerran historiassa. Nyt historian virtaa ei voi enää kääntää, se on löytänyt uomansa. Tämä jako on lopullinen ja ratkaiseva. Ne 23, jotka sinne jäivät, ovat estävä nämä loput 4-6. Ja he estivät neljännen lopun. Ja nyt minä olen täällä. Siellä eletään vuotta 2201, samaa vuotta, jolloin Maailmanloppu estettiin, muutama kuukausi sen jälkeen. Mutta sinun täytyy muistaa, että siellä aika kuluu hitaammin, yksi vuosi siellä on kymmenen täällä.

        Ja kun lopetan tämän tarinan kertomisen, olemme toivottavasti jo sivuuttaneet kuudennen lopun. Se on parasta mitä voi tapahtua, loppu tulee aikanaan, sanotaan, ja niin se toki aina on. Aikaa voidaan kuitenkin venyttää ja loppua siirtää. Jos pääsemme kuudennen lopun yli, sitten voin hengittää rauhassa, ja antaa jonkun toivottavasti aikoinaan kertoa minulle tarinan kokonaisuudessaan seitsemännen lopun jälkeen. Minä en silloin välttämättä ole enää sitä kertomassa, mutta toivottavasti voin olla kuulemassa. Toivottavasti tämä tarina elää sinne asti, vaikka minä tai sinä emme eläkään, ainakaan emme nykyisessä olomuodossamme tai kehossamme. Tämän maailman ajassa viides loppu on yli kahdensadan ja kuudes loppu yli kolmensadan vuoden päässä. Viimeiseen mahdolliseen loppuun on tämän maailman ajassa yli tuhannen vuoden päässä. Niistä tapahtumista minä en voi kirjoittaa.

        Vaikka näenkin nyt taas tulevaan, en voi nähdä tapahtumia yli seuraavan Jaon. Tällä hetkellä näen molempiin maailmoihin. Minä en kuole näiden (tämän maailman aikaa) 550 vuoden aikana, jotka tämä jako kestää, toki en eläkään. Jos laskit oikein, niin meitä on 56. Jaossa jaetaan ensin 23 kirottua sielua vanhaan maailmaan ja sitten 32 uuteen maailmaan. Ylijäänyt jää vaeltamaan maailmojen väliä. Hänellä on kaikki tieto, hän voi kuiskia sitä korviin, näyttää sitä unissa, mutta hän ei elä. Nyt se olin siis minä. Henkiopas. Sielunkumppani. Minä kuolin vuonna 2000, mutta vain sieluni kuoli. Minä löysin tämän "Kirjailijan". Riivasin ja manasin hänet vuoden 2000 kesällä, heti uuden jaon jälkeen. Hän ei ole vapaa, ennen kuin tämä tarina on tullut ulos. Me elämme tässä tylsässä päässä rinnakkain, tämä tarina tulee minulta, se on totta, mutta sanat paperilla tulevat "Kirjailijan" päästä, näillä minä yritän tätä kertoa, ei hänellä ole sanoja niille asioille, joita minä tiedän, mutta koita täyttää aukot itse, koita kuvailla mielessäsi asioita paremmin, nähdä sanojen taakse.

        Näen kuitenkin kohtuullisen selvästi tämän Jaon loppuun asti, eli tämän maailman aikaan vuoteen 2550 asti.  En voi luvata sinulle, että asiat tulisivat tapahtumaan näin kuin minä ne näen ja kerron. Minä voin vain toivoa. Minä aion kertoa tarinasta sen version, missä onnistuimme estämään kolme ensimmäistä maailmanloppua ja siis myös sen neljännen. Oikeastaan sitä tarinaa, missä epäonnistuimme neljän lopun estämisessä ei edes ole enää olemassa. Minä olen ainoa, joka muistaa, enkä minä aio sitä kertoa. Tarina, jonka aion kertoa, alkaa muutama kuukausi neljännen mahdollisen maailmanlopun jälkeen Kodossa. Neljäs loppu ei ole oleellinen, se estettiin, eikä mennyttä voi muuttaa, ainakaan enää.

         Mutta ennen tämän tarinan alkua, minun täytyy kertoa mistä tämä kaikki alkoi. Miten Koto syntyi, jotta ymmärrät. Miksi. Miten. Milloin. Ja vielä ennen kuin menen alkuun, josta lupasin aloittaa, minun täytyy puhua enemmän näistä lopuista, jotka koko ajan mainitsen. Ne ovat nimensä mukaisesti loppuja, eivät kaiken loppuja, mutta monille se on sama asia. Kun puhutaan maailmanlopusta, ei sen maailman, jossa tätä luet, vaan sen toisen. Mutta moni ei ymmärrä kuinka paljon vaikutusta tuon maailman loppumisella on tähän meidän maailmaamme. Se on Tosimaailma. Koto. Kaikki tarinat ovat lähtöisin sieltä, kaikki nauru, ilo, taikuus, kaikki tärkeät asiat. Me kaikki. Sitä minä tarkoitan, kun sanon, että olet kuullut nämä tarinat jo aiemmin, eri muodossa vain. Kuninkaan nimi saattoi olla eri, ja valtakunnan ja vihollisen, ja petturimaisen palvelijan, mutta näillä tarinoilla on se ero, että nämä tarinat ovat tarinoita Kodosta. Nämä ovat Tositarinoita.

        Samalla minä en kerro edes kaikkia tarinoita Kodosta, kerron sitä tarinaa, joka tälläkin hetkellä tapahtuu, samalla se on osa kaikkia tarinoita, joita on ollut ja joita on oleva. Jos sinäkin olet yksi 32:sta, sinun tulee muistaa nämä tarinat niin hyvin kuin voit, niistä voi olla hyötyä, jos seuraavassa elämässäsi synnyt uudelleen Kotoon. Et tietenkään muista näitä tarinoita päässäsi, mutta sielusi muistaa ne sydämessäsi, ja joku siellä on kertonut tämän tarinan tuhanteen kertaan ja kun sydämesi tunnistaa tarinan. Se tietää mitä tehdä, vaikka sinä et aina tietäisi.

        Jotta ymmärtäisit näitä tarinoita paremmin, tulee sinun ymmärtää, mistä kaikki alkoi. Senkin tarinan sinä olet tietenkin kuullut, ja koska se on tarina - kertomus, on se muuttunut matkan varrella. Samoin tulee käymään tällekin tarinalle, mutta aloitetaan. Alusta. Maailman luomisesta. Mutta ei tuhlata siihen liikaa aikaa, eikä niihin neljään loppuun, jotka on jo sivuutettu - voitettu, keskitytään siihen missä ollaan nyt. Kuten kaikki todelliset tarinat, alkaa tämäkin lopulta keskeltä, jostain sieltä neljännen ja viidennen lopun välistä. Kerron tätä menneessä aikamuodossa, vaikka kun tätä kirjoitan, ovat vain aivan ensimmäiset tapahtumat tapahtuneet, hyvin pian tarinassa mennään tapahtumiin, jotka eivät ole vielä meidän ajassamme tapahtuneet. Minulle sillä ei ole väliä, historia on joki, sen suuntaa ei voi muuttaa, mutta noissa kolmessa pisteissä uoma haarautuu ja on senteistä ja milleistä kiinni, kumpaan suuntaan joki päättää mennä. Se on kiinni niistä pikkukivistä, pienistä ja isoista ratkaisuista, joilla ei pitäisi olla väliä historian kulkuun, voin kertoa, että niillä on. Mutta ennen näitä pisteitä, joissa uoma haarautuu, jotka ovat yli kahdenkymmenen ja yli kolmenkymmenen vuoden päässä tarinamme alusta on kyse vain pärkeistä. Minä ja "Kirjailija" voimme täyttää ne aukot, sinä voit tehdä oman osasi. Me kerromme tapahtumat, jotta viesti kantautuisi Suojelijoiden korviin. Kerron miten maailmanloppu tulee ja miten se ei tule. Näytän ne tärkeimmät ratkaisut, jotta he osaavat tehdä oikeat päätökset, ja venyttää maailmanlopun niin pitkälle kuin mahdollista. Aina hamaan seitsemänteen loppuun asti. Mutta sitä ennen aloitetaan aivan alusta, ennen kuin mennään tarinamme alkuun.